kilkki
Suomi
[muokkaa].jpg)
Substantiivi
[muokkaa]- pohjoisilla merialueilla ja Itämeressä elävä siiralaji, Saduria entomon
- Kilkit joutuvat pataan kun ei tule kalaa.
Ääntäminen
[muokkaa]- IPA: /ˈkilkːi/
- tavutus: kilk‧ki
Taivutus
[muokkaa]| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | kilkki | kilkit |
| genetiivi | kilkin | kilkkien (kilkkein) |
| partitiivi | kilkkiä | kilkkejä |
| akkusatiivi | kilkki; kilkin |
kilkit |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | kilkissä | kilkeissä |
| elatiivi | kilkistä | kilkeistä |
| illatiivi | kilkkiin | kilkkeihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | kilkillä | kilkeillä |
| ablatiivi | kilkiltä | kilkeiltä |
| allatiivi | kilkille | kilkeille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | kilkkinä | kilkkeinä |
| translatiivi | kilkiksi | kilkeiksi |
| abessiivi | kilkittä | kilkeittä |
| instruktiivi | – | kilkein |
| komitatiivi | – | kilkkeine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | - | |
| heikko vartalo | kilki- | |
| vahva vartalo | kilkki- | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Käännökset
[muokkaa]1. Saduria entomon
|