kilauttaa
Suomi[muokkaa]
Verbi[muokkaa]
kilauttaa (53-C) (taivutus[luo])
- lyödä jotakin niin, että siitä kuuluu heläys
- soittaa puhelimella
- kilauttaa kaverille
Ääntäminen[muokkaa]
- IPA: /ˈkilɑˌut̪ːɑːˣ/ tai /ˈkilɑu̯t̪ːɑːˣ/
- tavutus: ki‧la‧ut‧taa / ki‧laut‧taa
Aiheesta muualla[muokkaa]
- kilauttaa Kielitoimiston sanakirjassa