kilauttaa

Suomi

Verbi

kilauttaa (53-C) (taivutus[luo])

1. lyödä jotakin niin, että siitä kuuluu heläys
2. soittaa puhelimella

   kilauttaa kaverille

Ääntäminen

• IPA: /ˈkilɑˌut̪ːɑːˣ/ tai /ˈkilɑu̯t̪ːɑːˣ/
• tavutus: ki‧la‧ut‧taa / ki‧laut‧taa

Liittyvät sanat

Johdokset

• substantiivit: kilauttaminen

Aiheesta muualla

• kilauttaa Kielitoimiston sanakirjassa