kilahtaminen
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
kilahtaminen (38)
- teonnimi verbistä kilahtaa
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | kilahtaminen | kilahtamiset |
| genetiivi | kilahtamisen | kilahtamisten kilahtamisien |
| partitiivi | kilahtamista | kilahtamisia |
| akkusatiivi | kilahtaminen; kilahtamisen |
kilahtamiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | kilahtamisessa | kilahtamisissa |
| elatiivi | kilahtamisesta | kilahtamisista |
| illatiivi | kilahtamiseen | kilahtamisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | kilahtamisella | kilahtamisilla |
| ablatiivi | kilahtamiselta | kilahtamisilta |
| allatiivi | kilahtamiselle | kilahtamisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | kilahtamisena (kilahtamisna) |
kilahtamisina |
| translatiivi | kilahtamiseksi | kilahtamisiksi |
| abessiivi | kilahtamisetta | kilahtamisitta |
| instruktiivi | – | kilahtamisin |
| komitatiivi | – | kilahtamisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | kilahtamise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
kilahtamis- | |