kiivi
Siirry navigaatioon
Siirry hakuun
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
kiivi (5)
- heimon Apterygidae Uudesta-Seelannista peräisin olevien lentokyvyttömien lintujen yleisnimitys
- laikkuköynnösten sukuun kuuluva puuvartinen, alun perin kiinalainen köynnöskasvi, kiiviköynnös Actinidia deliciosa; sen hedelmä
Taivutus[muokkaa]
Taivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | kiivi | kiivit |
genetiivi | kiivin | kiivien |
partitiivi | kiiviä | kiivejä |
akkusatiivi | kiivi; kiivin |
kiivit |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | kiivissä | kiiveissä |
elatiivi | kiivistä | kiiveistä |
illatiivi | kiiviin | kiiveihin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | kiivillä | kiiveillä |
ablatiivi | kiiviltä | kiiveiltä |
allatiivi | kiiville | kiiveille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | kiivinä | kiiveinä |
translatiivi | kiiviksi | kiiveiksi |
abessiivi | kiivittä | kiiveittä |
instruktiivi | – | kiivein |
komitatiivi | – | kiiveine- + omistusliite |
Etymologia[muokkaa]
maorin sanasta kiwi ’kiivilintu’. Hedelmän nimi tulee sen ulkonäön ajatellusta yhteydestä lintuun, ja sen nimen kehitti eräs puutarhaliike 1959.[1]
Käännökset[muokkaa]
2. kasvi ja hedelmä
|
Liittyvät sanat[muokkaa]
Synonyymit[muokkaa]
- [2] hedelmä: kiinankarviainen (vanhentunut)
Aiheesta muualla[muokkaa]
- kiivi Kielitoimiston sanakirjassa