kiivi
Kohteesta Wikisanakirja
_1_Luc_Viatour.jpg)
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
kiivi (5)
- Uudesta-Seelannista peräisin olevien lentokyvyttömien lintujen (Apterygidae) yleisnimitys
- laikkuköynnösten sukuun kuuluva puuvartinen, alun perin kiinalainen köynnöskasvi , kiiviköynnös (Actinidia deliciosa), sen hedelmä
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | kiivi | kiivit |
| genetiivi | kiivin | kiivien |
| partitiivi | kiiviä | kiivejä |
| akkusatiivi | kiivi; kiivin | kiivit |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | kiivissä | kiiveissä |
| elatiivi | kiivistä | kiiveistä |
| illatiivi | kiiviin | kiiveihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | kiivillä | kiiveillä |
| ablatiivi | kiiviltä | kiiveiltä |
| allatiivi | kiiville | kiiveille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | kiivinä | kiiveinä |
| translatiivi | kiiviksi | kiiveiksi |
| abessiivi | kiivittä | kiiveittä |
| instruktiivi | – | kiivein |
| komitatiivi | – | kiiveine- + omistusliite |
Käännökset[muokkaa]
2. kasvi ja hedelmä
|
