kiivastus
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
kiivastus (39)
Ääntäminen[muokkaa]
- IPA: /ˈkiːʋɑst̪us/
- tavutus: kii‧vas‧tus
Taivutus[muokkaa]
Taivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | kiivastus | kiivastukset |
genetiivi | kiivastuksen | kiivastusten kiivastuksien |
partitiivi | kiivastusta | kiivastuksia |
akkusatiivi | kiivastus; kiivastuksen |
kiivastukset |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | kiivastuksessa | kiivastuksissa |
elatiivi | kiivastuksesta | kiivastuksista |
illatiivi | kiivastukseen | kiivastuksiin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | kiivastuksella | kiivastuksilla |
ablatiivi | kiivastukselta | kiivastuksilta |
allatiivi | kiivastukselle | kiivastuksille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | kiivastuksena | kiivastuksina |
translatiivi | kiivastukseksi | kiivastuksiksi |
abessiivi | kiivastuksetta | kiivastuksitta |
instruktiivi | – | kiivastuksin |
komitatiivi | – | kiivastuksine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | kiivastukse- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
kiivastus- |
Etymologia[muokkaa]
johdos verbistä kiivastua (kiivastu- + -s)
Käännökset[muokkaa]
1. kiivastuminen; kiivastuneisuus
Tälle sanan merkitykselle ei valitettavasti vielä ole lisätty käännöksiä, mutta voit halutessasi lisätä ne. |
Aiheesta muualla[muokkaa]
- kiivastus Kielitoimiston sanakirjassa