kiivastus

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

kiivastus (39)

  1. kiivastuminen; kiivastunenisuus

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈkiːʋɑst̪us/
  • tavutus: kii‧vas‧tus

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi kiivastus kiivastukset
genetiivi kiivastuksen kiivastusten
kiivastuksien
partitiivi kiivastusta kiivastuksia
akkusatiivi kiivastus;
kiivastuksen
kiivastukset
sisäpaikallissijat
inessiivi kiivastuksessa kiivastuksissa
elatiivi kiivastuksesta kiivastuksista
illatiivi kiivastukseen kiivastuksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi kiivastuksella kiivastuksilla
ablatiivi kiivastukselta kiivastuksilta
allatiivi kiivastukselle kiivastuksille
muut sijamuodot
essiivi kiivastuksena kiivastuksina
translatiivi kiivastukseksi kiivastuksiksi
abessiivi kiivastuksetta kiivastuksitta
instruktiivi kiivastuksin
komitatiivi kiivastuksine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo kiivastukse-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
kiivastus-

Etymologia[muokkaa]

johdos verbistä kiivastua (kiivastu- + -s)

Käännökset[muokkaa]

Aiheesta muualla[muokkaa]