kiivaileva
Suomi
[muokkaa]Verbi
[muokkaa]kiivaileva (10)
- (taivutusmuoto) aktiivin partisiipin preesens verbistä kiivailla
Taivutus
[muokkaa]| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | kiivaileva | kiivailevat |
| genetiivi | kiivailevan | kiivailevien (kiivailevain) |
| partitiivi | kiivailevaa | kiivailevia |
| akkusatiivi | kiivaileva; kiivailevan |
kiivailevat |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | kiivailevassa | kiivailevissa |
| elatiivi | kiivailevasta | kiivailevista |
| illatiivi | kiivailevaan | kiivaileviin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | kiivailevalla | kiivailevilla |
| ablatiivi | kiivailevalta | kiivailevilta |
| allatiivi | kiivailevalle | kiivaileville |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | kiivailevana | kiivailevina |
| translatiivi | kiivailevaksi | kiivaileviksi |
| abessiivi | kiivailevatta | kiivailevitta |
| instruktiivi | – | kiivailevin |
| komitatiivi | – | kiivailevine |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | {{{vart.vok}}} | |
| heikko vartalo | {{{vart.heik}}} | |
| vahva vartalo | {{{vart.vah}}} | |
| konsonantti- vartalo |
{{{vart.kons}}} | |