kiivaileminen
Suomi
[muokkaa]Substantiivi
[muokkaa]kiivaileminen (38)
- teonnimi verbistä kiivailla
Taivutus
[muokkaa]| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | kiivaileminen | kiivailemiset |
| genetiivi | kiivailemisen | kiivailemisten kiivailemisien |
| partitiivi | kiivailemista | kiivailemisia |
| akkusatiivi | kiivaileminen; kiivailemisen |
kiivailemiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | kiivailemisessa | kiivailemisissa |
| elatiivi | kiivailemisesta | kiivailemisista |
| illatiivi | kiivailemiseen | kiivailemisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | kiivailemisella | kiivailemisilla |
| ablatiivi | kiivailemiselta | kiivailemisilta |
| allatiivi | kiivailemiselle | kiivailemisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | kiivailemisena (kiivailemisna) |
kiivailemisina |
| translatiivi | kiivailemiseksi | kiivailemisiksi |
| abessiivi | kiivailemisetta | kiivailemisitta |
| instruktiivi | – | kiivailemisin |
| komitatiivi | – | kiivailemisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | kiivailemise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
kiivailemis- | |