kiito
Suomi
[muokkaa]Substantiivi
[muokkaa]- kiitäminen, nopea meno
Ääntäminen
[muokkaa]- IPA: /ˈkiːt̪o/
- tavutus: kii‧to
Taivutus
[muokkaa]| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | kiito | kiidot |
| genetiivi | kiidon | kiitojen |
| partitiivi | kiitoa | kiitoja |
| akkusatiivi | kiito; kiidon |
kiidot |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | kiidossa | kiidoissa |
| elatiivi | kiidosta | kiidoista |
| illatiivi | kiitoon | kiitoihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | kiidolla | kiidoilla |
| ablatiivi | kiidolta | kiidoilta |
| allatiivi | kiidolle | kiidoille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | kiitona | kiitoina |
| translatiivi | kiidoksi | kiidoiksi |
| abessiivi | kiidotta | kiidoitta |
| instruktiivi | – | kiidoin |
| komitatiivi | – | kiitoine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | - | |
| heikko vartalo | kiido- | |
| vahva vartalo | kiito- | |
| konsonantti- vartalo |
- | |