kiitävä
Suomi[muokkaa]
Verbi[muokkaa]
kiitävä
- (taivutusmuoto) aktiivin partisiipin preesens verbistä kiitää
Taivutus
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | kiitävä | kiitävät |
| genetiivi | kiitävän | kiitävien (kiitäväin) |
| partitiivi | kiitävää | kiitäviä |
| akkusatiivi | kiitävä; kiitävän | kiitävät |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | kiitävässä | kiitävissä |
| elatiivi | kiitävästä | kiitävistä |
| illatiivi | kiitävään | kiitäviin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | kiitävällä | kiitävillä |
| ablatiivi | kiitävältä | kiitäviltä |
| allatiivi | kiitävälle | kiitäville |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | kiitävänä | kiitävinä |
| translatiivi | kiitäväksi | kiitäviksi |
| abessiivi | kiitävättä | kiitävittä |
| instruktiivi | – | kiitävin |
| komitatiivi | – | kiitävine |