kiistattomuus

Wikisanakirjasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

kiistattomuus (40)

  1. se, että on kiistaton

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈkiːst̪ɑt̪ˌt̪omuːs/
  • tavutus: kiis‧tat‧to‧muus

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi kiistattomuus kiistattomuudet
genetiivi kiistattomuuden kiistattomuuksien
partitiivi kiistattomuutta kiistattomuuksia
akkusatiivi kiistattomuus;
kiistattomuuden
kiistattomuudet
sisäpaikallissijat
inessiivi kiistattomuudessa kiistattomuuksissa
elatiivi kiistattomuudesta kiistattomuuksista
illatiivi kiistattomuuteen kiistattomuuksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi kiistattomuudella kiistattomuuksilla
ablatiivi kiistattomuudelta kiistattomuuksilta
allatiivi kiistattomuudelle kiistattomuuksille
muut sijamuodot
essiivi kiistattomuutena kiistattomuuksina
translatiivi kiistattomuudeksi kiistattomuuksiksi
abessiivi kiistattomuudetta kiistattomuuksitta
instruktiivi kiistattomuuksin
komitatiivi kiistattomuuksine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo kiistattomuude-
vahva vartalo kiistattomuute-
konsonantti-
vartalo
kiistattomuut-

Etymologia[muokkaa]

sanan kiistaton vartalosta kiistattom- ja suffiksista -uus

Käännökset[muokkaa]

Aiheesta muualla[muokkaa]