kiistäminen
Siirry navigaatioon
Siirry hakuun
Suomi[muokkaa]
Verbi[muokkaa]
kiistäminen
- (taivutusmuoto) 4. infinitiivi verbistä kiistää
Taivutus
Taivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | kiistäminen | kiistämiset |
genetiivi | kiistämisen | kiistämisten kiistämisien |
partitiivi | kiistämistä | kiistämisiä |
akkusatiivi | kiistäminen; kiistämisen |
kiistämiset |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | kiistämisessä | kiistämisissä |
elatiivi | kiistämisestä | kiistämisistä |
illatiivi | kiistämiseen | kiistämisiin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | kiistämisellä | kiistämisillä |
ablatiivi | kiistämiseltä | kiistämisiltä |
allatiivi | kiistämiselle | kiistämisille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | kiistämisenä (kiistämisnä) |
kiistämisinä |
translatiivi | kiistämiseksi | kiistämisiksi |
abessiivi | kiistämisettä | kiistämisittä |
instruktiivi | – | kiistämisin |
komitatiivi | – | kiistämisine- + omistusliite |