kiistäminen
Suomi[muokkaa]
Verbi[muokkaa]
kiistäminen
- (taivutusmuoto) 4. infinitiivi verbistä kiistää
Taivutus
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | kiistäminen | kiistämiset |
| genetiivi | kiistämisen | kiistämisten kiistämisien |
| partitiivi | kiistämistä | kiistämisiä |
| akkusatiivi | kiistäminen; kiistämisen | kiistämiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | kiistämisessä | kiistämisissä |
| elatiivi | kiistämisestä | kiistämisistä |
| illatiivi | kiistämiseen | kiistämisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | kiistämisellä | kiistämisillä |
| ablatiivi | kiistämiseltä | kiistämisiltä |
| allatiivi | kiistämiselle | kiistämisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | kiistämisenä (kiistämisnä) |
kiistämisinä |
| translatiivi | kiistämiseksi | kiistämisiksi |
| abessiivi | kiistämisettä | kiistämisittä |
| instruktiivi | – | kiistämisin |
| komitatiivi | – | kiistämisine- + omistusliite |
