kiistäjä
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
kiistäjä (10)
- henkilö, joka kiistää jotakin
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | kiistäjä | kiistäjät |
| genetiivi | kiistäjän | kiistäjien (kiistäjäin) |
| partitiivi | kiistäjää | kiistäjiä |
| akkusatiivi | kiistäjä; kiistäjän |
kiistäjät |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | kiistäjässä | kiistäjissä |
| elatiivi | kiistäjästä | kiistäjistä |
| illatiivi | kiistäjään | kiistäjiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | kiistäjällä | kiistäjillä |
| ablatiivi | kiistäjältä | kiistäjiltä |
| allatiivi | kiistäjälle | kiistäjille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | kiistäjänä | kiistäjinä |
| translatiivi | kiistäjäksi | kiistäjiksi |
| abessiivi | kiistäjättä | kiistäjittä |
| instruktiivi | – | kiistäjin |
| komitatiivi | – | kiistäjine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | kiistäjä- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Etymologia[muokkaa]
johdos verbistä kiistää (kiistä- + -jä)
Käännökset[muokkaa]
1. henkilö, joka kiistää jotakin
|