kiiruna

Kohteesta Wikisanakirja
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Redirect arrow without text.svg
Katso myös: Kiiruna
Wikipedia
Katso artikkeli Kiiruna Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

kiiruna (12)[1]

  1. kylmässäkin hyvin toimeentuleva metsäkanalintu (Lagopus mutus), jota tavataan runsaana puuttomilla ja karuilla tuntureiden lakialueilla.
    Kiiruna on levinnyt holarktisen alueen pohjoisosiin. Sitä tavataan myös Alpeilla.
    Kiirunakukkoa tiiraillessa saattaa sillä havaita kukkomaisen heltan toisin kuin riekolla. Sitä kannattaa vilkaista.

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: [ˈk̟iːrunɑ]

Taivutus[muokkaa]

Taivutus 
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi kiiruna kiirunat
genetiivi kiirunan kiirunoiden
kiirunoitten
(kiirunain)
partitiivi kiirunaa kiirunoita
akkusatiivi kiiruna; kiirunan kiirunat
sisäpaikallissijat
inessiivi kiirunassa kiirunoissa
elatiivi kiirunasta kiirunoista
illatiivi kiirunaan kiirunoihin
ulkopaikallissijat
adessiivi kiirunalla kiirunoilla
ablatiivi kiirunalta kiirunoilta
allatiivi kiirunalle kiirunoille
muut sijamuodot
essiivi kiirunana kiirunoina
translatiivi kiirunaksi kiirunoiksi
abessiivi kiirunatta kiirunoitta
instruktiivi kiirunoin
komitatiivi kiirunoine-
+ omistusliite

Etymologia[muokkaa]

saamen samaa tarkoittava giron[2]

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Yläkäsitteet[muokkaa]
Vieruskäsitteet[muokkaa]

Aiheesta muualla[muokkaa]

Viitteet[muokkaa]

  1. Väisänen, R. A., Högmander, H., Björklund, H., Hänninen, L., Lammin-Soila, M., Lokki, J. & Rauste, V. 2006: Maailman lintujen suomenkieliset nimet (Finnish Names of the Birds of the World). 2., uudistettu painos (2nd edition). – BirdLife Suomi – BirdLife Finland, Helsinki – http://www.birdlife.fi/lintuharrastus/nimisto [24. lokakuuta 2012].
  2. Mikko Korhonen: "Saamen kieli", Pikku jättiläinen, s. 695. Porvoo Helsinki Juva: WSOY, 1985. ISBN 951-0-12416-8.