kiintiö

Kohteesta Wikisanakirja
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

kiintiö (3)

  1. vahvistettu, sovittu määrä
    Nämä korkeakouluissa on opiskelijakiintiöitä.
  2. (talous) ulkomaankaupassa rajoitettu vietävän tai tuotavan tavaran määrä, kontingentti; sen määräosa
  3. (tilastot) määräsuuruinen joukko tietyiltä ominaisuuksiltaan tunnettuja yksiköitä

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈkiːntiø/

Taivutus[muokkaa]

Taivutus 
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi kiintiö kiintiöt
genetiivi kiintiön kiintiöiden
kiintiöitten
partitiivi kiintiötä kiintiöitä
akkusatiivi kiintiö; kiintiön kiintiöt
sisäpaikallissijat
inessiivi kiintiössä kiintiöissä
elatiivi kiintiöstä kiintiöistä
illatiivi kiintiöön kiintiöihin
ulkopaikallissijat
adessiivi kiintiöllä kiintiöillä
ablatiivi kiintiöltä kiintiöiltä
allatiivi kiintiölle kiintiöille
muut sijamuodot
essiivi kiintiönä kiintiöinä
translatiivi kiintiöksi kiintiöiksi
abessiivi kiintiöttä kiintiöittä
instruktiivi kiintiöin
komitatiivi kiintiöine-
+ omistusliite

Etymologia[muokkaa]

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Johdokset[muokkaa]
Yhdyssanat[muokkaa]

Aiheesta muualla[muokkaa]