kiinnostavuus
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
kiinnostavuus (40)
- se, että jokin on kiinnostavaa
Ääntäminen[muokkaa]
- IPA: /ˈkiːnːosˌt̪ɑʋuːs/
- tavutus: kiin‧nos‧ta‧vuus
Taivutus[muokkaa]
Taivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | kiinnostavuus | kiinnostavuudet |
genetiivi | kiinnostavuuden | kiinnostavuuksien |
partitiivi | kiinnostavuutta | kiinnostavuuksia |
akkusatiivi | kiinnostavuus; kiinnostavuuden |
kiinnostavuudet |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | kiinnostavuudessa | kiinnostavuuksissa |
elatiivi | kiinnostavuudesta | kiinnostavuuksista |
illatiivi | kiinnostavuuteen | kiinnostavuuksiin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | kiinnostavuudella | kiinnostavuuksilla |
ablatiivi | kiinnostavuudelta | kiinnostavuuksilta |
allatiivi | kiinnostavuudelle | kiinnostavuuksille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | kiinnostavuutena | kiinnostavuuksina |
translatiivi | kiinnostavuudeksi | kiinnostavuuksiksi |
abessiivi | kiinnostavuudetta | kiinnostavuuksitta |
instruktiivi | – | kiinnostavuuksin |
komitatiivi | – | kiinnostavuuksine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | - | |
heikko vartalo | kiinnostavuude- | |
vahva vartalo | kiinnostavuute- | |
konsonantti- vartalo |
kiinnostavuut- |
Etymologia[muokkaa]
Käännökset[muokkaa]
1. se, että jokin on kiinnostavaa
Tälle sanan merkitykselle ei valitettavasti vielä ole lisätty käännöksiä, mutta voit halutessasi lisätä ne. |
Aiheesta muualla[muokkaa]
- kiinnostavuus Kielitoimiston sanakirjassa