kiinnitin
Suomi
[muokkaa]Substantiivi
[muokkaa]- jokin, jolla kiinnitetään jotakin
Taivutus
[muokkaa]| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | kiinnitin | kiinnittimet |
| genetiivi | kiinnittimen | kiinnittimien kiinnitinten |
| partitiivi | kiinnitintä | kiinnittimiä |
| akkusatiivi | kiinnitin; kiinnittimen |
kiinnittimet |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | kiinnittimessä | kiinnittimissä |
| elatiivi | kiinnittimestä | kiinnittimistä |
| illatiivi | kiinnittimeen | kiinnittimiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | kiinnittimellä | kiinnittimillä |
| ablatiivi | kiinnittimeltä | kiinnittimiltä |
| allatiivi | kiinnittimelle | kiinnittimille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | kiinnittimenä (kiinnitinnä) |
kiinnittiminä |
| translatiivi | kiinnittimeksi | kiinnittimiksi |
| abessiivi | kiinnittimettä | kiinnittimittä |
| instruktiivi | – | kiinnittimin |
| komitatiivi | – | kiinnittimine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | kiinnittime- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
kiinnitin- | |
Etymologia
[muokkaa]- verbi kiinnittää (heikko vokaalivartalo kiinnitä-) + johdin -in
Käännökset
[muokkaa]1. jokin, jolla kiinnitetään jotakin
|
Aiheesta muualla
[muokkaa]- kiinnitin Kielitoimiston sanakirjassa
Verbi
[muokkaa]kiinnitin
- indikatiivin imperfektin yksikön 1. persoonan muoto verbistä kiinnittää