kiiluva
Suomi[muokkaa]
Verbi[muokkaa]
kiiluva
- (taivutusmuoto) aktiivin partisiipin preesens verbistä kiilua
Taivutus
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | kiiluva | kiiluvat |
| genetiivi | kiiluvan | kiiluvien (kiiluvain) |
| partitiivi | kiiluvaa | kiiluvia |
| akkusatiivi | kiiluva; kiiluvan | kiiluvat |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | kiiluvassa | kiiluvissa |
| elatiivi | kiiluvasta | kiiluvista |
| illatiivi | kiiluvaan | kiiluviin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | kiiluvalla | kiiluvilla |
| ablatiivi | kiiluvalta | kiiluvilta |
| allatiivi | kiiluvalle | kiiluville |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | kiiluvana | kiiluvina |
| translatiivi | kiiluvaksi | kiiluviksi |
| abessiivi | kiiluvatta | kiiluvitta |
| instruktiivi | – | kiiluvin |
| komitatiivi | – | kiiluvine |