kiilto

Kohteesta Wikisanakirja
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

kiilto (1-I)[1]

  1. pinnasta heijastuvassa valossa näkyvä pintailmiö
  2. (mineralogia) mineraalin tapa heijastaa valoa
  3. (kuvaannollisesti) silmissä oleva ilme, joka ilmaisee halua tai himoa johonkin, maniaa tai hulluutta
    pelihimon kiilto silmissä
    Ihmiset ilmiantavat toisiaan julkisuudelle rahan toivossa ja avaavat euron kiilto silmissä kotiensa ja sielujensa salatuimmat sopukat. (YLE)

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi kiilto kiillot
genetiivi kiillon kiiltojen
partitiivi kiiltoa kiiltoja
akkusatiivi kiilto; kiillon kiillot
sisäpaikallissijat
inessiivi kiillossa kiilloissa
elatiivi kiillosta kiilloista
illatiivi kiiltoon kiiltoihin
ulkopaikallissijat
adessiivi kiillolla kiilloilla
ablatiivi kiillolta kiilloilta
allatiivi kiillolle kiilloille
muut sijamuodot
essiivi kiiltona kiiltoina
translatiivi kiilloksi kiilloiksi
abessiivi kiillotta kiilloitta
instruktiivi kiilloin
komitatiivi kiiltoine-
+ omistusliite

Liittyvät sanat[muokkaa]

Johdokset[muokkaa]
Yhdyssanat[muokkaa]

epämetallikiilto, harmaakiilto, huulikiilto, kiiltofasaani, kiiltokuva, kiiltokäki, kiiltokärpänen, kiiltolatvuskottarainen, kiiltoleski, kiiltomaali, kiiltomato, kiiltonahka, kiiltonokirastas, kiiltopaperi, kiiltopensas, kiiltopinta, kiiltopujokolibri, kiiltosametti, kiiltoväri, metallikiilto, pintakiilto, timanttikiilto

Aiheesta muualla[muokkaa]

  • kiilto Kielitoimiston sanakirjassa

Viitteet[muokkaa]

  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 1-I