kiilto

Kohteesta Wikisanakirja
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

kiilto (1-I)[1]

  1. pinnasta heijastuvassa valossa näkyvä pintailmiö
  2. (mineralogia) mineraalin tapa heijastaa valoa
  3. (kuvaannollisesti) silmissä oleva ilme, joka ilmaisee halua tai himoa johonkin, maniaa tai hulluutta
    pelihimon kiilto silmissä
    Ihmiset ilmiantavat toisiaan julkisuudelle rahan toivossa ja avaavat euron kiilto silmissä kotiensa ja sielujensa salatuimmat sopukat. (YLE)

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi kiilto kiillot luo
genetiivi kiillon luo kiiltojen luo
partitiivi kiiltoa luo kiiltoja luo
akkusatiivi kiilto; kiillon luo kiillot luo
sisäpaikallissijat
inessiivi kiillossa luo kiilloissa
elatiivi kiillosta luo kiilloista
illatiivi kiiltoon luo kiiltoihin luo
ulkopaikallissijat
adessiivi kiillolla luo kiilloilla
ablatiivi kiillolta luo kiilloilta
allatiivi kiillolle luo kiilloille
muut sijamuodot
essiivi kiiltona luo kiiltoina luo
translatiivi kiilloksi luo kiilloiksi
abessiivi kiillotta kiilloitta
instruktiivi kiilloin
komitatiivi kiiltoine-
+ omistusliite luo

Liittyvät sanat[muokkaa]

Johdokset[muokkaa]
Yhdyssanat[muokkaa]

epämetallikiilto, huulikiilto, kiiltofasaani, kiiltokäki, kiiltolatvuskottarainen, kiiltoleski, kiiltonahka, kiiltonokirastas, kiiltopaperi, kiiltopujokolibri, metallikiilto, timanttikiilto

Aiheesta muualla[muokkaa]

Viitteet[muokkaa]

  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 1-I