kiillottua

Suomi

Verbi

kiillottua (52-C) (taivutus[luo])

1. tulla kiiltäväksi

Ääntäminen

• IPA: /ˈkiːlːot̪ˌt̪uɑˣ/
• tavutus: kiil‧lot‧tu‧a

Etymologia

• verbi kiillottaa (vahva vokaalivartalo kiillott|a- + pääte -ua)

Liittyvät sanat

Johdokset

• substantiivit: kiillottuminen

Aiheesta muualla

• kiillottua Kielitoimiston sanakirjassa