kiilaa

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

kiilaa

  1. (taivutusmuoto) yksikön partitiivimuoto sanasta kiila

Verbi[muokkaa]

kiilaa

  1. (taivutusmuoto) aktiivin indikatiivin preesensin konnegaatiomuoto verbistä kiilata
  2. (taivutusmuoto) indikatiivin preesensin yksikön 3. persoonan muoto verbistä kiilata
  3. (taivutusmuoto) imperatiivin yksikön 2. persoonan muoto verbistä kiilata
  4. (taivutusmuoto) imperatiivin yksikön 2. persoonan konnegaatiomuoto verbistä kiilata