kiikku

Wikisanakirjasta
Wikipedia
Katso artikkeli Kiikku Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.

Suomi[muokkaa]

RS-kiikku [2]. S-tulo asettaa kiikun lähdön (Q) 1:ksi, R-tulo nollaa sen.

Substantiivi[muokkaa]

kiikku (1-A)

  1. keinu
  2. (digitaalitekniikka) komponentti, joka säilyttää sille asetetun loogisen tilan, eli muistaa yhden bitin

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈkiːk.ku/
  • tavutus: kiik‧ku

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi kiikku kiikut
genetiivi kiikun kiikkujen
partitiivi kiikkua kiikkuja
akkusatiivi kiikku;
kiikun
kiikut
sisäpaikallissijat
inessiivi kiikussa kiikuissa
elatiivi kiikusta kiikuista
illatiivi kiikkuun kiikkuihin
ulkopaikallissijat
adessiivi kiikulla kiikuilla
ablatiivi kiikulta kiikuilta
allatiivi kiikulle kiikuille
muut sijamuodot
essiivi kiikkuna kiikkuina
translatiivi kiikuksi kiikuiksi
abessiivi kiikutta kiikuitta
instruktiivi kiikuin
komitatiivi kiikkuine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo kiiku-
vahva vartalo kiikku-
konsonantti-
vartalo
-

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Johdokset[muokkaa]
Yhdyssanat[muokkaa]

hirsikiikku, hyppykiikku, kaulakiikku, kiikkuhevonen, kiikkulaulu, kiikkulauta, kiikkurekki, kiikkustuoli kiikkutuoli

Aiheesta muualla[muokkaa]

  • kiikku Kielitoimiston sanakirjassa