kiihottaminen
Siirry navigaatioon
Siirry hakuun
Suomi[muokkaa]
Verbi[muokkaa]
kiihottaminen
- (taivutusmuoto) 4. infinitiivi verbistä kiihottaa
Taivutus
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | kiihottaminen | kiihottamiset |
| genetiivi | kiihottamisen | kiihottamisten kiihottamisien |
| partitiivi | kiihottamista | kiihottamisia |
| akkusatiivi | kiihottaminen; kiihottamisen |
kiihottamiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | kiihottamisessa | kiihottamisissa |
| elatiivi | kiihottamisesta | kiihottamisista |
| illatiivi | kiihottamiseen | kiihottamisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | kiihottamisella | kiihottamisilla |
| ablatiivi | kiihottamiselta | kiihottamisilta |
| allatiivi | kiihottamiselle | kiihottamisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | kiihottamisena (kiihottamisna) |
kiihottamisina |
| translatiivi | kiihottamiseksi | kiihottamisiksi |
| abessiivi | kiihottamisetta | kiihottamisitta |
| instruktiivi | – | kiihottamisin |
| komitatiivi | – | kiihottamisine- + omistusliite |