kiihdyke
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
Taivutus[muokkaa]
Taivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | kiihdyke | kiihdykkeet |
genetiivi | kiihdykkeen | kiihdykkeiden kiihdykkeitten |
partitiivi | kiihdykettä | kiihdykkeitä |
akkusatiivi | kiihdyke; kiihdykkeen |
kiihdykkeet |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | kiihdykkeessä | kiihdykkeissä |
elatiivi | kiihdykkeestä | kiihdykkeistä |
illatiivi | kiihdykkeeseen | kiihdykkeisiin kiihdykkeihin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | kiihdykkeellä | kiihdykkeillä |
ablatiivi | kiihdykkeeltä | kiihdykkeiltä |
allatiivi | kiihdykkeelle | kiihdykkeille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | kiihdykkeenä | kiihdykkeinä |
translatiivi | kiihdykkeeksi | kiihdykkeiksi |
abessiivi | kiihdykkeettä | kiihdykkeittä |
instruktiivi | – | kiihdykkein |
komitatiivi | – | kiihdykkeine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | kiihdykkee- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
kiihdyket- |
Etymologia[muokkaa]
-ke-johdos kiihtyä/kiihdyttää-verbivartalosta. Käytössä 1800-luvun puolivälistä[1].
Käännökset[muokkaa]
1. johonkin yllyttävä tai jotakin edistävä asia
Tälle sanan merkitykselle ei valitettavasti vielä ole lisätty käännöksiä, mutta voit halutessasi lisätä ne. |
Liittyvät sanat[muokkaa]
Viitteet[muokkaa]
- ↑ Raija Lehtinen: Hyödykkeet ja haitakkeet. Muotokuvaa ‑ke-johtimisista sanoista. Kielikello, 1991, nro 1. Artikkelin verkkoversio.