kiihdyke

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

kiihdyke (48-A)

  1. johonkin yllyttävä tai jotakin edistävä asia

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi kiihdyke kiihdykkeet
genetiivi kiihdykkeen kiihdykkeiden
kiihdykkeitten
partitiivi kiihdykettä kiihdykkeitä
akkusatiivi kiihdyke;
kiihdykkeen
kiihdykkeet
sisäpaikallissijat
inessiivi kiihdykkeessä kiihdykkeissä
elatiivi kiihdykkeestä kiihdykkeistä
illatiivi kiihdykkeeseen kiihdykkeisiin
kiihdykkeihin
ulkopaikallissijat
adessiivi kiihdykkeellä kiihdykkeillä
ablatiivi kiihdykkeeltä kiihdykkeiltä
allatiivi kiihdykkeelle kiihdykkeille
muut sijamuodot
essiivi kiihdykkeenä kiihdykkeinä
translatiivi kiihdykkeeksi kiihdykkeiksi
abessiivi kiihdykkeettä kiihdykkeittä
instruktiivi kiihdykkein
komitatiivi kiihdykkeine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo kiihdykkee-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
kiihdyket-

Etymologia[muokkaa]

-ke-johdos kiihtyä/kiihdyttää-verbivartalosta. Käytössä 1800-luvun puolivälistä[1].

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Viitteet[muokkaa]

  1. Raija Lehtinen: Hyödykkeet ja haitakkeet. Muotokuvaa ‑ke-johtimisista sanoista. Kielikello, 1991, nro 1. Artikkelin verkkoversio.