kihlaus
Suomi
[muokkaa]
Substantiivi
[muokkaa]kihlaus (39)
- kahden henkilön välinen sopimus aikomuksesta keskinäiseen avioliittoon
- Matti ja Liisa julkaisivat kihlauksensa.
- Heikki ja Kaija ovat olleet jo kauan kihloissa puhumatta kihlauksestaan kenellekään.
- On maita, joissa vallitsevan perinteen mukaisesti vanhemmat sopivat lastensa kihlauksesta.
Ääntäminen
[muokkaa]- IPA: /ˈkihlɑus/ tai /ˈkihlɑu̯s/
- tavutus: kih‧la‧us / kih‧laus
Taivutus
[muokkaa]| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | kihlaus | kihlaukset |
| genetiivi | kihlauksen | kihlausten kihlauksien |
| partitiivi | kihlausta | kihlauksia |
| akkusatiivi | kihlaus; kihlauksen |
kihlaukset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | kihlauksessa | kihlauksissa |
| elatiivi | kihlauksesta | kihlauksista |
| illatiivi | kihlaukseen | kihlauksiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | kihlauksella | kihlauksilla |
| ablatiivi | kihlaukselta | kihlauksilta |
| allatiivi | kihlaukselle | kihlauksille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | kihlauksena | kihlauksina |
| translatiivi | kihlaukseksi | kihlauksiksi |
| abessiivi | kihlauksetta | kihlauksitta |
| instruktiivi | – | kihlauksin |
| komitatiivi | – | kihlauksine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | kihlaukse- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
kihlaus- | |
Etymologia
[muokkaa]Käännökset
[muokkaa]1. kahden henkilön välinen sopimus aikomuksesta keskinäiseen avioliittoon
|
|
Liittyvät sanat
[muokkaa]Yhdyssanat
[muokkaa]Aiheesta muualla
[muokkaa]- kihlaus Kielitoimiston sanakirjassa
- kihlaus Suomen murteiden sanakirjassa
- kihlaus Tieteen termipankissa
- kihlaus Suomen etymologisessa sanakirjassa
- Artikkeli 669 Suomen viittomakielten verkkosanakirjassa Suvissa