kihara

Wikisanakirjasta
Katso myös: Kihara

Suomi[muokkaa]

Adjektiivi[muokkaa]

kihara (10) (komparatiivi kiharampi, superlatiivi kiharin) (taivutus)

  1. kiharainen
    Monilla on lapsena kiharat hiukset.

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈkihɑrɑ/
  • tavutus: ki‧ha‧ra

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Johdokset[muokkaa]

Aiheesta muualla[muokkaa]

  • kihara Kielitoimiston sanakirjassa

Substantiivi[muokkaa]

kihara (11)

  1. luonnostaan tai kampaajan toimenpitein loivasti tai voimakkaasti taipunut hiusten muoto

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi kihara kiharat
genetiivi kiharan kiharien
kiharoiden
kiharoitten
(kiharojen)
(kiharain)
partitiivi kiharaa kiharia
kiharoita
(kiharoja)
akkusatiivi kihara;
kiharan
kiharat
sisäpaikallissijat
inessiivi kiharassa kiharoissa
kiharissa
elatiivi kiharasta kiharoista
kiharista
illatiivi kiharaan kiharoihin
kihariin
ulkopaikallissijat
adessiivi kiharalla kiharoilla
kiharilla
ablatiivi kiharalta kiharoilta
kiharilta
allatiivi kiharalle kiharoille
kiharille
muut sijamuodot
essiivi kiharana kiharoina
kiharina
translatiivi kiharaksi kiharoiksi
kihariksi
abessiivi kiharatta kiharoitta
kiharitta
instruktiivi kiharoin
kiharin
komitatiivi kiharine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo kihara-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Johdokset[muokkaa]
Yhdyssanat[muokkaa]

Aiheesta muualla[muokkaa]

  • kihara Kielitoimiston sanakirjassa