kietoutua

Suomi

Verbi

kietoutua (52-F) (taivutus[luo])

1. kietoa itsensä, kääriytyä, (ylätyyliä) pukeutua

   Kietoudun vilttiin lämmitelläkseni itseäni talvisin.

   Käärme kietoutui oksan ympärille.

   Slioor on kietoutunut turkiksiin.

2. kytkeytyä monimutkaisesti tai erottamattomasti johonkin toiseen asiaan

   Usein kulttuuri, kieli ja uskonto kietoutuvat yhteen.

Etymologia

• verbi kietoa (vahva vokaalivartalo kieto- + pääte -utua)

Liittyvät sanat

Johdokset

• substantiivit: kietoutuminen, kietoutuma (= kietouma)

Aiheesta muualla

• kietoutua Kielitoimiston sanakirjassa