kiesit
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
kiesit (5) (monikollinen)
- alkuaan yksinistuttavat ja kaksipyöräiset ajopelit, joihin saatettiin taakse tehdä ajajanistuin
Ääntäminen[muokkaa]
- IPA: /ˈkie̯sit̪/
- tavutus: kie‧sit
Taivutus[muokkaa]
Taivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | – | kiesit |
genetiivi | – | kiesien (kiesein) |
partitiivi | – | kiesejä |
akkusatiivi | –; – |
kiesit |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | – | kieseissä |
elatiivi | – | kieseistä |
illatiivi | – | kieseihin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | – | kieseillä |
ablatiivi | – | kieseiltä |
allatiivi | – | kieseille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | – | kieseinä |
translatiivi | – | kieseiksi |
abessiivi | – | kieseittä |
instruktiivi | – | kiesein |
komitatiivi | – | kieseine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | kiesi- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
- |
Käännökset[muokkaa]
1. alkuaan yksinistuttavat akaksipyöräiset ajopelit, joihin saatettiin taakse tehdä ajajanistuin
|
Liittyvät sanat[muokkaa]
Yhdyssanat[muokkaa]
Aiheesta muualla[muokkaa]
- kiesit Kielitoimiston sanakirjassa