kierteitys

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

kierteitys (39)

  1. kierteen tekeminen; kierteittäminen

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈkie̯rt̪ei̯t̪ys/
  • tavutus: kier‧tei‧tys

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi kierteitys kierteitykset
genetiivi kierteityksen kierteitysten
kierteityksien
partitiivi kierteitystä kierteityksiä
akkusatiivi kierteitys;
kierteityksen
kierteitykset
sisäpaikallissijat
inessiivi kierteityksessä kierteityksissä
elatiivi kierteityksestä kierteityksistä
illatiivi kierteitykseen kierteityksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi kierteityksellä kierteityksillä
ablatiivi kierteitykseltä kierteityksiltä
allatiivi kierteitykselle kierteityksille
muut sijamuodot
essiivi kierteityksenä kierteityksinä
translatiivi kierteitykseksi kierteityksiksi
abessiivi kierteityksettä kierteityksittä
instruktiivi kierteityksin
komitatiivi kierteityksine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo kierteitykse-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
kierteitys-

Etymologia[muokkaa]

johdos sanasta kierteittää (kierteit- + -ys)

Käännökset[muokkaa]

Aiheesta muualla[muokkaa]