kieroilija
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
kieroilija (12)
- henkilö, joka kieroilee
Ääntäminen[muokkaa]
- IPA: /ˈkie̯roi̯ˌlijɑ/
- tavutus: kie‧roi‧li‧ja
Taivutus[muokkaa]
Taivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | kieroilija | kieroilijat |
genetiivi | kieroilijan | kieroilijoiden kieroilijoitten (kieroilijain) |
partitiivi | kieroilijaa | kieroilijoita |
akkusatiivi | kieroilija; kieroilijan |
kieroilijat |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | kieroilijassa | kieroilijoissa |
elatiivi | kieroilijasta | kieroilijoista |
illatiivi | kieroilijaan | kieroilijoihin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | kieroilijalla | kieroilijoilla |
ablatiivi | kieroilijalta | kieroilijoilta |
allatiivi | kieroilijalle | kieroilijoille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | kieroilijana | kieroilijoina |
translatiivi | kieroilijaksi | kieroilijoiksi |
abessiivi | kieroilijatta | kieroilijoitta |
instruktiivi | – | kieroilijoin |
komitatiivi | – | kieroilijoine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | kieroilija- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
- |
Käännökset[muokkaa]
1. henkilö, joka kieroilee
|
Aiheesta muualla[muokkaa]
- kieroilija Kielitoimiston sanakirjassa