kierintä

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

kierintä (9-J)

  1. kieriminen

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈkie̯rint̪æ/
  • tavutus: kie‧rin‧tä

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi kierintä kierinnät
genetiivi kierinnän kierintöjen
(kierintäin)
partitiivi kierintää kierintöjä
akkusatiivi kierintä;
kierinnän
kierinnät
sisäpaikallissijat
inessiivi kierinnässä kierinnöissä
elatiivi kierinnästä kierinnöistä
illatiivi kierintään kierintöihin
ulkopaikallissijat
adessiivi kierinnällä kierinnöillä
ablatiivi kierinnältä kierinnöiltä
allatiivi kierinnälle kierinnöille
muut sijamuodot
essiivi kierintänä kierintöinä
translatiivi kierinnäksi kierinnöiksi
abessiivi kierinnättä kierinnöittä
instruktiivi kierinnöin
komitatiivi kierintöine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo kierinnä-
vahva vartalo kierintä-
konsonantti-
vartalo
-

Käännökset[muokkaa]

Aiheesta muualla[muokkaa]