kieppua

Suomi

Verbi

kieppua (52-B) (taivutus[luo])

1. pyöriä (usein pyörteen omaisesti)

   vaahteranlehti kieppuu pudotessaan

Ääntäminen

• IPA: /ˈkie̯pːuɑˣ/
• tavutus: kiep‧pu‧a

Käännökset

1. pyöriä

englanti: whirl, swirl

Liittyvät sanat

Johdokset

• substantiivit: kieppuminen, kiepunta
• verbit: kieputtaa

Aiheesta muualla

• kieppua Kielitoimiston sanakirjassa