kiepahdus

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

kiepahdus (39)

  1. kiepahtaminen

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈkie̯pɑhdus/
  • tavutus: kie‧pah‧dus

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi kiepahdus kiepahdukset
genetiivi kiepahduksen kiepahdusten
kiepahduksien
partitiivi kiepahdusta kiepahduksia
akkusatiivi kiepahdus;
kiepahduksen
kiepahdukset
sisäpaikallissijat
inessiivi kiepahduksessa kiepahduksissa
elatiivi kiepahduksesta kiepahduksista
illatiivi kiepahdukseen kiepahduksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi kiepahduksella kiepahduksilla
ablatiivi kiepahdukselta kiepahduksilta
allatiivi kiepahdukselle kiepahduksille
muut sijamuodot
essiivi kiepahduksena kiepahduksina
translatiivi kiepahdukseksi kiepahduksiksi
abessiivi kiepahduksetta kiepahduksitta
instruktiivi kiepahduksin
komitatiivi kiepahduksine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo kiepahdukse-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
kiepahdus-

Etymologia[muokkaa]

johdos verbistä kiepahtaa (kiepahd- + -us)

Käännökset[muokkaa]

Aiheesta muualla[muokkaa]