kiemura
Suomi
[muokkaa]Substantiivi
[muokkaa]kiemura (12)
- kiemurteleva kuvio, etenkin spiraali
- Laattaan oli piirretty kummallisia kiemuroita.
- Määritelmä puuttuu.
- lainsäädännön kiemuroita
Taivutus
[muokkaa]| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | kiemura | kiemurat |
| genetiivi | kiemuran | kiemuroiden kiemuroitten (kiemurain) |
| partitiivi | kiemuraa | kiemuroita |
| akkusatiivi | kiemura; kiemuran |
kiemurat |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | kiemurassa | kiemuroissa |
| elatiivi | kiemurasta | kiemuroista |
| illatiivi | kiemuraan | kiemuroihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | kiemuralla | kiemuroilla |
| ablatiivi | kiemuralta | kiemuroilta |
| allatiivi | kiemuralle | kiemuroille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | kiemurana | kiemuroina |
| translatiivi | kiemuraksi | kiemuroiksi |
| abessiivi | kiemuratta | kiemuroitta |
| instruktiivi | – | kiemuroin |
| komitatiivi | – | kiemuroine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | kiemura- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Liittyvät sanat
[muokkaa]Johdokset
[muokkaa]- verbit: kiemurtaa
Aiheesta muualla
[muokkaa]- kiemura Kielitoimiston sanakirjassa