kieltänyt
Suomi[muokkaa]
Verbi[muokkaa]
kieltänyt
- (taivutusmuoto) aktiivin partisiipin perfekti verbistä kieltää
Taivutus
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | kieltänyt | kieltäneet |
| genetiivi | kieltäneen | kieltäneiden kieltäneitten |
| partitiivi | kieltänyttä | kieltäneitä |
| akkusatiivi | kieltänyt; kieltäneen | kieltäneet |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | kieltäneessä | kieltäneissä |
| elatiivi | kieltäneestä | kieltäneistä |
| illatiivi | kieltäneeseen | kieltäneisiin kieltäneihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | kieltäneellä | kieltäneillä |
| ablatiivi | kieltäneeltä | kieltäneiltä |
| allatiivi | kieltäneelle | kieltäneille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | kieltäneenä | kieltäneinä |
| translatiivi | kieltäneeksi | kieltäneiksi |
| abessiivi | kieltäneettä | kieltäneittä |
| instruktiivi | – | kieltänein |
| komitatiivi | – | kieltäneine |