kiehtovuus

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

kiehtovuus (40)

  1. se, että on kiehtova

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈkie̯ht̪oʋuːs/
  • tavutus: kieh‧to‧vuus

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi kiehtovuus kiehtovuudet
genetiivi kiehtovuuden kiehtovuuksien
partitiivi kiehtovuutta kiehtovuuksia
akkusatiivi kiehtovuus;
kiehtovuuden
kiehtovuudet
sisäpaikallissijat
inessiivi kiehtovuudessa kiehtovuuksissa
elatiivi kiehtovuudesta kiehtovuuksista
illatiivi kiehtovuuteen kiehtovuuksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi kiehtovuudella kiehtovuuksilla
ablatiivi kiehtovuudelta kiehtovuuksilta
allatiivi kiehtovuudelle kiehtovuuksille
muut sijamuodot
essiivi kiehtovuutena kiehtovuuksina
translatiivi kiehtovuudeksi kiehtovuuksiksi
abessiivi kiehtovuudetta kiehtovuuksitta
instruktiivi kiehtovuuksin
komitatiivi kiehtovuuksine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo kiehtovuude-
vahva vartalo kiehtovuute-
konsonantti-
vartalo
kiehtovuut-

Etymologia[muokkaa]

sanan kiehtova vartalosta kiehtov- ja suffiksista -uus

Käännökset[muokkaa]

Aiheesta muualla[muokkaa]