kiehtominen
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
kiehtominen (38)
- teonnimi verbistä kiehtoa
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | kiehtominen | kiehtomiset |
| genetiivi | kiehtomisen | kiehtomisten kiehtomisien |
| partitiivi | kiehtomista | kiehtomisia |
| akkusatiivi | kiehtominen; kiehtomisen |
kiehtomiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | kiehtomisessa | kiehtomisissa |
| elatiivi | kiehtomisesta | kiehtomisista |
| illatiivi | kiehtomiseen | kiehtomisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | kiehtomisella | kiehtomisilla |
| ablatiivi | kiehtomiselta | kiehtomisilta |
| allatiivi | kiehtomiselle | kiehtomisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | kiehtomisena (kiehtomisna) |
kiehtomisina |
| translatiivi | kiehtomiseksi | kiehtomisiksi |
| abessiivi | kiehtomisetta | kiehtomisitta |
| instruktiivi | – | kiehtomisin |
| komitatiivi | – | kiehtomisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | kiehtomise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
kiehtomis- | |