kiehautus
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
kiehautus (39)
Ääntäminen[muokkaa]
- IPA: /ˈkie̯hɑu̯t̪us/ tai /ˈkie̯hɑˌut̪us/
- tavutus: kie‧hau‧tus / kie‧ha‧u‧tus
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | kiehautus | kiehautukset |
| genetiivi | kiehautuksen | kiehautusten kiehautuksien |
| partitiivi | kiehautusta | kiehautuksia |
| akkusatiivi | kiehautus; kiehautuksen |
kiehautukset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | kiehautuksessa | kiehautuksissa |
| elatiivi | kiehautuksesta | kiehautuksista |
| illatiivi | kiehautukseen | kiehautuksiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | kiehautuksella | kiehautuksilla |
| ablatiivi | kiehautukselta | kiehautuksilta |
| allatiivi | kiehautukselle | kiehautuksille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | kiehautuksena | kiehautuksina |
| translatiivi | kiehautukseksi | kiehautuksiksi |
| abessiivi | kiehautuksetta | kiehautuksitta |
| instruktiivi | – | kiehautuksin |
| komitatiivi | – | kiehautuksine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | kiehautukse- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
kiehautus- | |
Etymologia[muokkaa]
johdos verbistä kiehauttaa (kiehaut- + -us)
Käännökset[muokkaa]
1. kiehauttaminen
|
Tälle sanan merkitykselle ei valitettavasti vielä ole lisätty käännöksiä, mutta voit halutessasi lisätä ne. |
Aiheesta muualla[muokkaa]
- kiehautus Kielitoimiston sanakirjassa