kiehauttaminen
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
kiehauttaminen (38)
- teonnimi verbistä kiehauttaa
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | kiehauttaminen | kiehauttamiset |
| genetiivi | kiehauttamisen | kiehauttamisten kiehauttamisien |
| partitiivi | kiehauttamista | kiehauttamisia |
| akkusatiivi | kiehauttaminen; kiehauttamisen |
kiehauttamiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | kiehauttamisessa | kiehauttamisissa |
| elatiivi | kiehauttamisesta | kiehauttamisista |
| illatiivi | kiehauttamiseen | kiehauttamisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | kiehauttamisella | kiehauttamisilla |
| ablatiivi | kiehauttamiselta | kiehauttamisilta |
| allatiivi | kiehauttamiselle | kiehauttamisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | kiehauttamisena (kiehauttamisna) |
kiehauttamisina |
| translatiivi | kiehauttamiseksi | kiehauttamisiksi |
| abessiivi | kiehauttamisetta | kiehauttamisitta |
| instruktiivi | – | kiehauttamisin |
| komitatiivi | – | kiehauttamisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | kiehauttamise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
kiehauttamis- | |