kiehahdus

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

kiehahdus (39)

  1. kiehahtaminen

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈkie̯hɑhdus/
  • tavutus: kie‧hah‧dus

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi kiehahdus kiehahdukset
genetiivi kiehahduksen kiehahdusten
kiehahduksien
partitiivi kiehahdusta kiehahduksia
akkusatiivi kiehahdus;
kiehahduksen
kiehahdukset
sisäpaikallissijat
inessiivi kiehahduksessa kiehahduksissa
elatiivi kiehahduksesta kiehahduksista
illatiivi kiehahdukseen kiehahduksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi kiehahduksella kiehahduksilla
ablatiivi kiehahdukselta kiehahduksilta
allatiivi kiehahdukselle kiehahduksille
muut sijamuodot
essiivi kiehahduksena kiehahduksina
translatiivi kiehahdukseksi kiehahduksiksi
abessiivi kiehahduksetta kiehahduksitta
instruktiivi kiehahduksin
komitatiivi kiehahduksine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo kiehahdukse-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
kiehahdus-

Etymologia[muokkaa]

johdos verbistä kiehahtaa (kiehahd- + -us)

Käännökset[muokkaa]

Aiheesta muualla[muokkaa]