kiehahdus
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
kiehahdus (39)
Ääntäminen[muokkaa]
- IPA: /ˈkie̯hɑhdus/
- tavutus: kie‧hah‧dus
Taivutus[muokkaa]
Taivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | kiehahdus | kiehahdukset |
genetiivi | kiehahduksen | kiehahdusten kiehahduksien |
partitiivi | kiehahdusta | kiehahduksia |
akkusatiivi | kiehahdus; kiehahduksen |
kiehahdukset |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | kiehahduksessa | kiehahduksissa |
elatiivi | kiehahduksesta | kiehahduksista |
illatiivi | kiehahdukseen | kiehahduksiin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | kiehahduksella | kiehahduksilla |
ablatiivi | kiehahdukselta | kiehahduksilta |
allatiivi | kiehahdukselle | kiehahduksille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | kiehahduksena | kiehahduksina |
translatiivi | kiehahdukseksi | kiehahduksiksi |
abessiivi | kiehahduksetta | kiehahduksitta |
instruktiivi | – | kiehahduksin |
komitatiivi | – | kiehahduksine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | kiehahdukse- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
kiehahdus- |
Etymologia[muokkaa]
johdos verbistä kiehahtaa (kiehahd- + -us)
Käännökset[muokkaa]
1. kiehahtaminen
Tälle sanan merkitykselle ei valitettavasti vielä ole lisätty käännöksiä, mutta voit halutessasi lisätä ne. |
Aiheesta muualla[muokkaa]
- kiehahdus Kielitoimiston sanakirjassa