Siirry sisältöön

keveys

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

keveys (40)[1]

  1. se, että on keveä
    Olemisen sietämätön keveys (K. Siraste, 1985)

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈkeʋeys/ tai /ˈkeʋey̯s/
  • tavutus: ke‧ve‧ys / ke‧veys

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi keveys keveydet
genetiivi keveyden keveyksien
partitiivi keveyttä keveyksiä
akkusatiivi keveys;
keveyden
keveydet
sisäpaikallissijat
inessiivi keveydessä keveyksissä
elatiivi keveydestä keveyksistä
illatiivi keveyteen keveyksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi keveydellä keveyksillä
ablatiivi keveydeltä keveyksiltä
allatiivi keveydelle keveyksille
muut sijamuodot
essiivi keveytenä keveyksinä
translatiivi keveydeksi keveyksiksi
abessiivi keveydettä keveyksittä
instruktiivi keveyksin
komitatiivi keveyksine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo keveyde-
vahva vartalo keveyte-
konsonantti-
vartalo
keveyt-

Etymologia[muokkaa]

  • sanan keveä vartalosta keve- ja suffiksista -ys

Käännökset[muokkaa]

Aiheesta muualla[muokkaa]

  • keveys Kielitoimiston sanakirjassa

Viitteet[muokkaa]

  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 40