ketoni
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
ketoni (6)
- (kemia) orgaaninen yhdiste, jossa on funktionaalinen ryhmä C=O
Ääntäminen[muokkaa]
- IPA: /ˈket̪oni/
- tavutus: ke‧to‧ni
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | ketoni | ketonit |
| genetiivi | ketonin | ketonien ketoneiden ketoneitten |
| partitiivi | ketonia | ketoneita ketoneja |
| akkusatiivi | ketoni; ketonin |
ketonit |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | ketonissa | ketoneissa |
| elatiivi | ketonista | ketoneista |
| illatiivi | ketoniin | ketoneihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | ketonilla | ketoneilla |
| ablatiivi | ketonilta | ketoneilta |
| allatiivi | ketonille | ketoneille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | ketonina | ketoneina |
| translatiivi | ketoniksi | ketoneiksi |
| abessiivi | ketonitta | ketoneitta |
| instruktiivi | – | ketonein |
| komitatiivi | – | ketoneine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | ketoni- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |