keskittymä
Suomi
[muokkaa]Substantiivi
[muokkaa]keskittymä (10)
- paikka johon jokin on keskittynyt; keskittymisen tulos
- vallan keskittymä
- Tasavallassa on pari teollista keskittymää.
Ääntäminen
[muokkaa]- IPA: /ˈkeskit̪ˌt̪ymæ/
- tavutus: kes‧kit‧ty‧mä
Taivutus
[muokkaa]| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | keskittymä | keskittymät |
| genetiivi | keskittymän | keskittymien (keskittymäin) |
| partitiivi | keskittymää | keskittymiä |
| akkusatiivi | keskittymä; keskittymän |
keskittymät |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | keskittymässä | keskittymissä |
| elatiivi | keskittymästä | keskittymistä |
| illatiivi | keskittymään | keskittymiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | keskittymällä | keskittymillä |
| ablatiivi | keskittymältä | keskittymiltä |
| allatiivi | keskittymälle | keskittymille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | keskittymänä | keskittyminä |
| translatiivi | keskittymäksi | keskittymiksi |
| abessiivi | keskittymättä | keskittymittä |
| instruktiivi | – | keskittymin |
| komitatiivi | – | keskittymine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | keskittymä- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |