keskeytyminen
Suomi
[muokkaa]Substantiivi
[muokkaa]keskeytyminen (38)
- teonnimi verbistä keskeytyä
Taivutus
[muokkaa]| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | keskeytyminen | keskeytymiset |
| genetiivi | keskeytymisen | keskeytymisten keskeytymisien |
| partitiivi | keskeytymistä | keskeytymisiä |
| akkusatiivi | keskeytyminen; keskeytymisen |
keskeytymiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | keskeytymisessä | keskeytymisissä |
| elatiivi | keskeytymisestä | keskeytymisistä |
| illatiivi | keskeytymiseen | keskeytymisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | keskeytymisellä | keskeytymisillä |
| ablatiivi | keskeytymiseltä | keskeytymisiltä |
| allatiivi | keskeytymiselle | keskeytymisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | keskeytymisenä (keskeytymisnä) |
keskeytymisinä |
| translatiivi | keskeytymiseksi | keskeytymisiksi |
| abessiivi | keskeytymisettä | keskeytymisittä |
| instruktiivi | – | keskeytymisin |
| komitatiivi | – | keskeytymisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | keskeytymise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
keskeytymis- | |