kerttu
Suomi
[muokkaa]Substantiivi
[muokkaa]Ääntäminen
[muokkaa]- IPA: /ˈkert̪ːu/
- tavutus: kert‧tu
Taivutus
[muokkaa]| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | kerttu | kertut |
| genetiivi | kertun | kerttujen |
| partitiivi | kerttua | kerttuja |
| akkusatiivi | kerttu; kertun |
kertut |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | kertussa | kertuissa |
| elatiivi | kertusta | kertuista |
| illatiivi | kerttuun | kerttuihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | kertulla | kertuilla |
| ablatiivi | kertulta | kertuilta |
| allatiivi | kertulle | kertuille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | kerttuna | kerttuina |
| translatiivi | kertuksi | kertuiksi |
| abessiivi | kertutta | kertuitta |
| instruktiivi | – | kertuin |
| komitatiivi | – | kerttuine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | - | |
| heikko vartalo | kertu- | |
| vahva vartalo | kerttu- | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Etymologia
[muokkaa]Ilmeisesti henkilönnimestä Kerttu (< germaaninen Gertrud). Sanan nykyinen merkitys (’Sylviidae-heimon lintu’) on luotu oppitekoisesti 1800-luvun lopulla. Sana on mainittu ensi kerran W. Nylanderin luettelossa 1849 Sylvia-sukuisten lintujen suomenkielisenä nimenä. Kansankielessä sana on merkinnyt tikkaa tai palokärkeä muiden merkitysten lisäksi. Pohjoismaista tunnetaan kansantarina, jossa punahuivinen nainen nimeltä Gertrud muuttuu kirottuaan linnuksi (palokärjeksi).[1]
Käännökset
[muokkaa]|
Tälle sanan merkitykselle ei valitettavasti vielä ole lisätty käännöksiä, mutta voit halutessasi lisätä ne. |
|
Tälle sanan merkitykselle ei valitettavasti vielä ole lisätty käännöksiä, mutta voit halutessasi lisätä ne. |
Liittyvät sanat
[muokkaa]Johdokset
[muokkaa]Yhdyssanat
[muokkaa]aasiansieppokerttu, aavikkokerttu, akaasiakerttu, arabiankerttu, arokerttu, atlaskerttu, australiankerttu, baleaarienkerttu, bulbulikerttu, harmaakerttu, heinäkerttu, hernekerttu, huiskukerttu, isoraitakerttu, kapinkerttu, kaspiankerttu, keijukerttu, keltahuiskukerttu, keltakerttu, keltalyijykerttu, kirjokerttu, kiurukerttu, kongonkerttu, korpraalikerttu, kyproksenkerttu, kääpiökerttu, lehtokerttu, lehväkerttu, louhikkokerttu, lymykerttu, madagaskarinkerttu, mustakauluskerttu, mustakurkkukerttu, mustapääkerttu, oliivikerttu, orfeuskerttu, pensaskerttu, peruukkikerttu, peukaloiskerttu, pikkukerttu, punanaamakerttu, punasiipikerttu, raitakerttu, rusko-otsakerttu, ruskohuiskukerttu, ruskokauluskerttu, ruskokerttu, ruskolakkikerttu, ruskopääkerttu, rusorintakerttu, sahelinkerttu, samettipääkerttu, saotomenkerttu, sardiniankerttu, savulyijykerttu, sieppokerttu, siniperuukkikerttu, sääskikerttu, tiaiskerttu, tiheikkökerttu, timorinkerttu, tummaraitakerttu, uudenkaledoniankerttu, valkopyrstökerttu, viherhuiskukerttu, viherlyijykerttu, vuorikerttu
Viitteet
[muokkaa]- ↑ Kaisa Häkkinen: Linnun nimi, s. {{{s}}}. Helsinki: Teos, 2004. ISBN 951-851-013-X. 47–48
