Siirry sisältöön

kertaus

Wikisanakirjasta

Suomi

[muokkaa]

Substantiivi

[muokkaa]

kertaus (39)

  1. kertaaminen; opitun asian opiskelu uudelleen

Ääntäminen

[muokkaa]
  • IPA: /ˈkert̪ɑus/ tai /ˈkert̪ɑu̯s/
  • tavutus: ker‧ta‧us / ker‧taus

Taivutus

[muokkaa]
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi kertaus kertaukset
genetiivi kertauksen kertausten
kertauksien
partitiivi kertausta kertauksia
akkusatiivi kertaus;
kertauksen
kertaukset
sisäpaikallissijat
inessiivi kertauksessa kertauksissa
elatiivi kertauksesta kertauksista
illatiivi kertaukseen kertauksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi kertauksella kertauksilla
ablatiivi kertaukselta kertauksilta
allatiivi kertaukselle kertauksille
muut sijamuodot
essiivi kertauksena kertauksina
translatiivi kertaukseksi kertauksiksi
abessiivi kertauksetta kertauksitta
instruktiivi kertauksin
komitatiivi kertauksine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo kertaukse-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
kertaus-

Liittyvät sanat

[muokkaa]
Yhdyssanat
[muokkaa]

kertausharjoitus, kertauskurssi, kertauskuulustelu, kertausmerkki

Idiomit

[muokkaa]
Sanonnat
  • ~ on opintojen äiti – uudelleen opiskelemalla oppii parhaiten, eli opitut asiat tulisi siis aina kerrata

Aiheesta muualla

[muokkaa]