kertakaikkinen
Suomi
[muokkaa]Adjektiivi
[muokkaa]kertakaikkinen (38)
- perusteellinen, suorastaan oikea, kiistaton, äärimmäinen, poikkeuksellinen
- Se oli kertakaikkinen epäonnistuminen.
- Hän on kertakaikkisen lahjakas näyttelijä.
- yhdellä kertaa kokonaan suoritettava tai tapahtuva
- Velka maksetaan kertakaikkisena suorituksena.
Ääntäminen
[muokkaa]- IPA: /ˈkert̪ɑˌkɑi̯kːinen/
- tavutus: ker‧ta‧kaik‧ki‧nen
Taivutus
[muokkaa]| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | kertakaikkinen | kertakaikkiset |
| genetiivi | kertakaikkisen | kertakaikkisten kertakaikkisien |
| partitiivi | kertakaikkista | kertakaikkisia |
| akkusatiivi | kertakaikkinen; kertakaikkisen |
kertakaikkiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | kertakaikkisessa | kertakaikkisissa |
| elatiivi | kertakaikkisesta | kertakaikkisista |
| illatiivi | kertakaikkiseen | kertakaikkisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | kertakaikkisella | kertakaikkisilla |
| ablatiivi | kertakaikkiselta | kertakaikkisilta |
| allatiivi | kertakaikkiselle | kertakaikkisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | kertakaikkisena (kertakaikkisna) |
kertakaikkisina |
| translatiivi | kertakaikkiseksi | kertakaikkisiksi |
| abessiivi | kertakaikkisetta | kertakaikkisitta |
| instruktiivi | – | kertakaikkisin |
| komitatiivi | – | kertakaikkisine |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | kertakaikkise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
kertakaikkis- | |
Liittyvät sanat
[muokkaa]Johdokset
[muokkaa]- adverbit: kertakaikkisen, kertakaikkisesti
Aiheesta muualla
[muokkaa]- kertakaikkinen Kielitoimiston sanakirjassa