kerrostuma
Suomi
[muokkaa]Substantiivi
[muokkaa]kerrostuma (10)
- (geologia) maan sisässä olevaa maa-ainesta, joka on samanlajista ja levittäytynyt laajalle alueelle
Ääntäminen
[muokkaa]- IPA: /ˈkerːosˌt̪umɑ/
- tavutus: ker‧ros‧tu‧ma
Taivutus
[muokkaa]| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | kerrostuma | kerrostumat |
| genetiivi | kerrostuman | kerrostumien (kerrostumain) |
| partitiivi | kerrostumaa | kerrostumia |
| akkusatiivi | kerrostuma; kerrostuman |
kerrostumat |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | kerrostumassa | kerrostumissa |
| elatiivi | kerrostumasta | kerrostumista |
| illatiivi | kerrostumaan | kerrostumiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | kerrostumalla | kerrostumilla |
| ablatiivi | kerrostumalta | kerrostumilta |
| allatiivi | kerrostumalle | kerrostumille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | kerrostumana | kerrostumina |
| translatiivi | kerrostumaksi | kerrostumiksi |
| abessiivi | kerrostumatta | kerrostumitta |
| instruktiivi | – | kerrostumin |
| komitatiivi | – | kerrostumine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | kerrostuma- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Etymologia
[muokkaa]Käännökset
[muokkaa]Liittyvät sanat
[muokkaa]Yhdyssanat
[muokkaa]hiekkakerrostuma, jurakerrostuma, liejukerrostuma, maakerrostuma, malmikerrostuma, merikerrostuma, moreenikerrostuma, mutakerrostuma, ruostekerrostuma, savikerrostuma, sorakerrostuma, triaskerrostuma, tulvakerrostuma, öljykerrostuma
Aiheesta muualla
[muokkaa]- kerrostuma Kielitoimiston sanakirjassa
- kerrostuma Tieteen termipankissa