kerrasto

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

kerrasto (2)[1]

  1. koko kehon alus- tai väliasukokonaisuus

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈkerːɑst̪o/
  • tavutus: ker‧ras‧to

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi kerrasto kerrastot
genetiivi kerraston kerrastojen
kerrastoiden
kerrastoitten
partitiivi kerrastoa kerrastoita
kerrastoja
akkusatiivi kerrasto;
kerraston
kerrastot
sisäpaikallissijat
inessiivi kerrastossa kerrastoissa
elatiivi kerrastosta kerrastoista
illatiivi kerrastoon kerrastoihin
ulkopaikallissijat
adessiivi kerrastolla kerrastoilla
ablatiivi kerrastolta kerrastoilta
allatiivi kerrastolle kerrastoille
muut sijamuodot
essiivi kerrastona kerrastoina
translatiivi kerrastoksi kerrastoiksi
abessiivi kerrastotta kerrastoitta
instruktiivi kerrastoin
komitatiivi kerrastoine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo kerrasto-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Etymologia[muokkaa]

sanan kerta vartalosta kerra- ja suffiksista -sto

Liittyvät sanat[muokkaa]

Yhdyssanat[muokkaa]

lämpökerrasto, reumakerrasto

Aiheesta muualla[muokkaa]

Viitteet[muokkaa]

  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 2