kerintä

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

kerintä (9-J)

  1. keriminen

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈkerint̪æ/
  • tavutus: ke‧rin‧tä

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi kerintä kerinnät
genetiivi kerinnän kerintöjen
(kerintäin)
partitiivi kerintää kerintöjä
akkusatiivi kerintä;
kerinnän
kerinnät
sisäpaikallissijat
inessiivi kerinnässä kerinnöissä
elatiivi kerinnästä kerinnöistä
illatiivi kerintään kerintöihin
ulkopaikallissijat
adessiivi kerinnällä kerinnöillä
ablatiivi kerinnältä kerinnöiltä
allatiivi kerinnälle kerinnöille
muut sijamuodot
essiivi kerintänä kerintöinä
translatiivi kerinnäksi kerinnöiksi
abessiivi kerinnättä kerinnöittä
instruktiivi kerinnöin
komitatiivi kerintöine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo kerinnä-
vahva vartalo kerintä-
konsonantti-
vartalo
-

Käännökset[muokkaa]

Aiheesta muualla[muokkaa]