keriminen
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
keriminen (38)
- teonnimi verbistä keriä
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | keriminen | kerimiset |
| genetiivi | kerimisen | kerimisten kerimisien |
| partitiivi | kerimistä | kerimisiä |
| akkusatiivi | keriminen; kerimisen |
kerimiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | kerimisessä | kerimisissä |
| elatiivi | kerimisestä | kerimisistä |
| illatiivi | kerimiseen | kerimisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | kerimisellä | kerimisillä |
| ablatiivi | kerimiseltä | kerimisiltä |
| allatiivi | kerimiselle | kerimisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | kerimisenä (kerimisnä) |
kerimisinä |
| translatiivi | kerimiseksi | kerimisiksi |
| abessiivi | kerimisettä | kerimisittä |
| instruktiivi | – | kerimisin |
| komitatiivi | – | kerimisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | kerimise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
kerimis- | |